PUUTARHATOUHUJA JA PIHAN UUSI ASUKKI

Moikka. Ihana touhukas päivä takana ilman minkäänlaisia aikatauluja. Tässä on pääsiäisen jälkeen menty niin tukka putkella aikataulujen perässä, että kotona oli ehtinyt kertyä melkoinen kasa kaikenlaisia rästihommia. Ja se tunne, kun vihdoin saa monta mielessä pyörinyttä asiaa tehtyä.  Ihan parhautta. On siivottu, järjestelty ja pyykätty sisällä ja pihallakin on tapahtunut vaikka mitä. Taisinpa vihdoin löytää pitkän etsinnän jälkeen olohuoneeseen uudet matotkin. 

Puutarha alkaa olla nyt kaikin puolin siistitty talven jäljiltä. Tänään siivosin takapihan kukkapenkit ja kasvimaan. Mies kuskasi kertyneet puutarhajätteet jäteasemalle, ja oksakasa sai kyytiä oksasilppurin käsittelyssä. Nurmikkokin tuli leikattua ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Levittelin myös säkillisen sammalsyöppöä nurmikolle, sillä sammal uhkaa ottaa vallan puutarhassamme. Mielenkiinnolla jään odottelemaan lopputulosta. Ainakin olen kuullut monelta taholta sammalsyöpön toimineen hyvin sammalta vastaan. 

Seuraavaksi saisi ryhtyä kukkapenkkien kaivauksiin, sillä olen ajatellut uudistaa kukkapenkkejä joiltain osin. Takapihan kukkapenkin keskivaiheilla on noin neliön kokoinen alue alkuperäisessä kuosissaan. Siinä kasvaa kultapiiskun lisäksi paljon juolavehnää ja elämänlankaa, ja aion kaivaa ne nyt kokonaan pois ja laittaa tilalle jotain nätimpää. Mielessä on pyörinyt monia vaihtoehtoja. Yksi varteenotettava vaihtoehto voisi olla valkoinen kurjenmiekka. Myös kärhöt kiinnostaisivat. Niille pitäisi vain rakentaa joku torni, jossa ne voisivat kiipeillä. Myös akileijat ovat olleet mietinnässä.   

Etupihan kukkapenkistä pitää  puolestaan vähentää reilusti jalopähkämöä, että sinne mahtuisi jotain muutakin kasvamaan. Vielä en tiedä, hankinko sinne mitään uutta vai teenkö vain tilaa jo olemassa oleville kukille. Jalopähkämö on vallannut tällä hetkellä aivan liian ison alan kukkapenkistä.  

Taannoin kerroin teille oravista, jotka mielivät asumaan autotallimme katolle. Saimme sen verran häirittyä pesänrakennuspuuhia, että oravat katsoivat parhaimmakseen poistua tontilta. Mutta tänään tapasimme tontillamme uuden asukin. Ihana Siili Suhonen oli tehnyt pesän tuijien alle ihan terassin kupeeseen. Tiedä vaikka se olisi viettänyt siinä jo talvenkin. Asumme kuitenkin hyvin tiiviisti rakennetulla asuinalueella, joten hienoa, että kaupungissakin vielä löytyy elintilaa näille pienille eläimille. 

Oikein mukavaa Äitienpäivää ja leppoisaa sunnuntaita teille kaikille.