TUULEN TUIVERRUS

Moi. Osa teistä lukijoista jo tietääkin, että perjantain ja lauantain välisenä yönä meillä riehui kunnon  syysmyrsky, eikä vahingoilta tällä kertaa säästytty. Yllätys oli melkoinen, kun lauantaiaamuna availin kaihtimia. Iso lehtikuusemme oli puutarhassa kumollaan omenapuiden päällä. Tuuli oli tempaissut sen yöllä mukaansa, emmekä tienneet koko asiasta mitään ennen aamun valkenemista. Onni onnettomuudessa oli mitä täydellisin kaatumissuunta ja muilta vahingoilta säästyttiin onneksi käytännössä kokonaan. Omenapuusta taisi katketa vain yksi isohko oksa. Talo, aita ja naapurin autotalli säästyivät vahingoilta. 

Koomista tässä on se, että lehtikuusen kaatoa oli jo pohdittu tovi, mutta toimeen ei vain vielä oltu ryhdytty. Nyt tuuli hieman vauhditti suunnitelmia. Tosin aavistuksen puun menetys tulee varmasti kirpaisemaan, sillä linnut ovat viihtyneet siinä todella hyvin ja monet lintuparvet ovat löytäneet siitä itselleen syömistä. Lintujen puuhia on ollut hauska ikkunoista seurailla. Nyt täytyy vain toivoa, että puutarhamme muu kasvillisuus houkuttelee lintuja vielä tontillemme. 

Sitä jäimme hieman pohtimaan, että lehtikuusemme ei ehkä tainnut olla ihan parhaassa kunnossa enää, kun noin helpon oloisesti kaatui. Tänä kesänä sen havut kellastuivat jo heinäkuussa ja elokuun puolella ne olivat kokonaan jo tippuneet pois, kuten kuvissa näkyy. Itse ajattelin, että puu oli kesän mittaan kärsinyt vain kuivuudesta ja reagoi siihen havut tiputtamalla, mutta ehkä se saattoikin olla jotain muuta. 

Viikonloppu on siis sujunut enemmän ja vähemmän puunraivaustöissä. Oksat on silputtu ja itse puu pilkottu. Onneksi sää on ollut suotuisa pihapuuhien tekoon ja tänään jopa aurinko pilkahteli. Nyt on pihatyöt saatu muutenkin siihen malliin, että talvi saa tulla. Mukavia lokakuun viimeisiä päiviä.