Huh, mikä urakka, mutta nyt se on tältä keväältä tehty. Koko viikonloppu vierähti puutarhahommia tehdessä ja päärooli annettiin oksasaksille. Ja olipa leikattavaa. Edellinen asukas ei ollut kasveja juuri leikannut, paitsi silloin, jos joku oksa oli osunut kulkuväylälle. Hieman hymyilytti, kun eräässä kirjasessa mainittiin keväällä tehtäviin leikkauksiin kuluvan aikaa kymmenisen minuuttia, kun leikkaukset hoidetaan säännöllisesti vuosittain. Juu, ei ihan kymmenen minuuttia riittänyt, eikä riitä vielä ensi keväänäkään.
Ensimmäinen leikkausurakka tehtiin jo viime syksynä, silloin käsittelyn saivat omenapuut (4kpl), viinimarjapensaat (5kpl) , karviaispensaat (2kpl), pihlajat (4kpl) ja unkarinsyreenit (n. 10kpl). Nyt vuorossa olivat marja-aroniat (13kpl) ja keijuangervot (n. 17kpl) sekä koristeomenapuu ja mongolianvaahtera. Marja-aroniat olivat kasvaneet niin tiiviiksi rykelmiksi, että jouduimme poistamaan muutamia yksilöitä kokonaan. Jäljelle jääneet saivat kokea rajun nuorennusleikkauksen, nimittäin naapurimme kertoman mukaan niitä ei vielä koskaan aikaisemmin oltu leikattu ja ikää näillä pensailla on kuitenkin jo 17 vuotta. Keijuangervot olivat myös saaneet kasvaa ja levitä rauhassa vuosien mittaan ja viime kesänä ne tukkivat pihakäytävän jo lähes kokonaan. Koska keijuangervot kestävät leikkauksia hyvin, leikkasimme ne alas kokonaan ja katsomme, miten ne siitä lähtevät kasvamaan. Toivottavasti näillä kevätleikkauksilla saamme puihin ja pensaisiin lisää elinvoimaa. Ainakin ne ovat nyt ilmavia, niin että valo ja ilma pääsevät hellimään niitä paremmin.
Nyt edessä olisi vielä oksien käsittely oksasilppurilla. Voitte ehkä kuvitella, millainen kasa puutarhassamme on oksajätettä. Kasa muistuttaa hyvin erehdyttävästi valtavaa pääsiäiskokkoa, Länsi-Suomessa kun ollaan. Oksista syntyneen oksasilpun aiomme hyödyntää puutarhassa kateaineksena.
 |
| Keijuangervot ennen leikkausta. |
 |
| Keijuangervot ennen leikkausta. |
 |
| Keijuangervot ennen leikkausta. |
Kommentit
Lähetä kommentti