UUDEN ÄÄRELLÄ

Olipa kerran kaupunkilaisperhe, joka kyllästyi perin juurin pääkaupunkiseudun ruuhkissa istumiseen, jatkuvaan odottamiseen ja jonottamiseen, kiireeseen. Ajankäyttö ei tuntunut enää mielekkäältä, työmatkoihin käytetty aika vei aivan liikaa perheen yhteisestä vapaa-ajasta. Perhe alkoi haaveilla retkestä väljemmille vesille. Haaveilun aloittaminen on toki aina vaarallista. Tähdet alkavat nimittäin ihan vahingossakin liikahdella suotuisampaan asentoon. Retkelle lähtö alkoi näyttää yhtäkkiä enemmän kuin todelta, käytännön asiat alkoivat järjestyä ja asiat loksahdella paikoilleen.

Niin sitten puolet kodin tavaroista pakattiin muuttoautoon ja nokka suunnattiin kohti Länsi-Suomea. Aluksi retkellä oli tarkoitus olla vain vuosi. Kokeilla, miltä asuminen pienemmässä kaupungissa tuntuisi. Ja tuntuihan se kovin paljon helpommalta ja vaivattomalta, kun asiat ja paikat olivat helpommin tavoitettavissa. Viidentoista minuutin päivittäinen työmatka tuntui luksukselta. Aika nopeasti kävi selville, että retki tulee jatkumaan, vaikka kotiutuminen uuteen kaupunkiin ei aina niin helpolta tuntunutkaan. Erityisesti omaa vanhaa kotia oli ikävä, sillä väliaikainen koti on aina väliaikainen. Pikkukaupungin edut peittosivat miinukset kuitenkin mennen tullen.

Ja retki jatkuu edelleen. Löytyi sopiva uusi koti, kauan haaveiltu oma piha ja 1200 neliötä hoitamatonta puutarhaa. Kerrostaloasumiselle on sanottu jäähyväiset ja sormet on laitettu multaan.