ALKUKESÄN PARHAUTTA

Voi tätä alkukesän huumaa ja tuoksujen sinfoniaa. Vuosi vuodelta ihastun alkukesään enemmän ja enemmän, enkä vähiten juuri tuoksujen vuoksi. Alkukesän tuoksut tuovat niin vahvasti mieleen suvivirren, koulujen päättymisen, pitkän kesäloman, vapauden tunteen ja yöttömän yön. Koko pitkä valoisa kesä vielä edessä. Alkukesässä on sitä jotain aivan erityistä, joka kantaa pitkälle kesään ja jota haluaisi tallettaa purkkiin talven varalle.  

Alkukesän parhautta ovat ihan ehdottomasti kukkivat puut. Toinen toisensa jälkeen ne avaavat kauniit kukkansa ja valloittavat tuoksuillaan. Oman puutarhamme yksi parhaimmista puolista on ehdottomasti se, että joku puu tai pensas kukkii aina. Kun toinen lopettaa, niin seuraava aloittaa. Ensimmäisessä aallossa tulevat kirsikkapuu, tuomi ja koristeomenapuu, seuraavana omenapuut. Omenapuiden jälkeen kukintansa aloittavat pihlajat ja marja-aroniat, näiden jälkeen unkarinsyreenit ja hieman myöhemmin kesällä keiju- ja koivuangervot. Loppukesän kruunaavat vielä syyshortensiat. Magnoliaakin kokeilin, mutta se ei valitettavasti ole meidän leveyspiirillä (III-vyöhyke) selvinnyt kylmistä talvista. Viime kesänä juuresta kyllä lähti vielä kasvamaan uusia versoja, mutta nyt nekin kyllä ovat tainneet mennä.

Haaveilen joskus vielä aloittavani kesälomani samaan aikaan koululaisten kanssa perinteisen heinäkuun sijaan, sillä aivan liian harvoin sitä ehtii arjessa kunnolla pysähtyä ihastelemaan heräilevää luontoa. Alkukesä tarjoaa runsain mitoin virikkeitä kaikille aisteille. Ilmakin on vielä kesäkuussa yleensä raikas, eikä keskikesän kuumuus ole ehtinyt uuvuttaa luontoa paahteellaan. 

Voimaannuttavaa alkukesää sinulle! Muistetaan kuljeksia ulkona kaikki aistit avoimena, se on palautumista parhaimmillaan.