HERÄILYJÄ

Kevät! Ihana aurinko ja valoisat illat. Kuin iso pelastusrengas arjen aalloissa kamppailevalle. Pitkän ja eriskummallisen talven jälkeen on tullut oikukas ja ikimuistoinen kevät. Puutarha alkaa vähitellen heräillä ja kaikki ihana on vielä edessä. Blogikin verryttelee olemassaoloaan pitkän hiljaiselon jälkeen. Pikku hiljaa, pikku hiljaa, talviunilta heräillen.

Pitkä ja pimeääkin pimeämpi talvi imi kaiken ylimääräisen energian. Arki tuntui välillä melkoiselta puurtamiselta ja väkisin eteenpäin tarpomiselta. Ilon aiheet olivat melko vähissä. Sitten tuli korona, joka tyhjensi kalenterin kertaheitolla niin pakollisista kuin kivoistakin menoista. Kaikella on tarkoituksensa, voisi kai tässä kohtaa ajatella. Nyt olemme viettäneet kotioloissa koko perheen voimin jo puolitoista kuukautta. Työt ja koulu hoidetaan etänä, osittain myös lasten harrastukset. Aikaa on jäänyt päivittäiseen liikkumiseen ja lepäilyyn. Kiireettömyyden tunne on käsin kosketeltavaa. Aika luksusta kyllä. Ja mikä parasta, olemme ehtineet puuhastella keväisessä puutarhassa.

Maaliskuun puolella teimme ison leikkauskierroksen puutarhassa. Omenapuita leikattiin jälleen, samoin unkarinsyreenejä. Koivuangervot ja keijuangervot olivat myös leikkauksen tarpeessa ja tänä keväänä ne leikkattiin täysin alas. Edellisestä alasleikkauksesta taisi olla jo pari vuotta ja niin ne vain olivat jo kasvaneet siihen malliin, että tarvittiin alasleikkaus. Marjapensaitakin on siistitty ja yksi valkoinen viinimarjapensas kaivettiin pois kokonaan, sillä se kärsi ilmeisesti jostain juuritaudista. 

Pihan siivous on jatkunut kukkapenkkien ja istutusaltaiden siistimisellä. Olen jopa ehtinyt rapsutella sammalta pihakivistä. Vähäluminen ja kostea talvi taisi olla erityisen suotuisa sammalille, sillä pihakivetyksiimme oli ilmestynyt ennätysmäärä sammalta kuluneen talven aikana. Maata on kalkittu ja tänään kaivoin talikon esiin ja tein nurmikkoomme ilmareikiä. Sen verran on vielä märkää, että haravointi saa odottaa.

Varastosta löysin tässä taannoin kasan tyhjiä sipulikukkien pusseja. Hämmästyin hieman, sillä olin mielestäni jo luovuttanut niiden suhteen, koska ne eivät ole tahtoneet tässä maassa kukkia, ei niin millään. Olen näköjään sittenkin syksyllä kiireissäni laittanut sipulit maahan, mutta enpä kyllä yhtään muista, mihin niitä laitoin. Siellä oli kirjopikarililjaa, valkoista narsissia ja tulppaaneja. Nyt jännätään, kukkiiko niistä taaskaan mikään.

Tänä keväänä en ole esikasvattanut mitään kesäkukkia siemenistä. Ja onneksi en ole, sillä etätöiden myötä olen joutunut laittamaan etätyöpisteeni kodinhoitohuoneen työtasolle, joka normaalisti on keväisin ollut taimien valloittamana. Siinä olisi joutunut kyllä muutaman kerran miettimään, kumpi voittaa, ergonomia vai taimet.

Tässä pähkinänkuoressa meidän pikaiset kuulumiset. Päässä surisee valtavasti puutarhasuunnitelmia ja hankintalistalla olisi ainakin joku hedelmäpuu, alppiruusu ja takapihan kukkapenkin viimeinen osuus, joka viime kesänä jäi tekemättä. Lisäksi parvekkeelle pitäisi vihdoin löytää kivat kalusteet ja terassikin pitäisi taas öljytä. Kaikenlaista puuhaa kesäksi taas tiedossa, kiva kun olet vielä siellä ruudun toisella puolella.

Aurinkoisia kevätpäiviä!