MYSTEERIPUUN ARVOITUS ON RATKENNUT

Hui, miten nopsaa tämä kesäkuu on mennyt. Nyt ollaan yhtäkkiä jo juhannusviikossa. Kelitkin ovat olleet mitä parhaimmat, en muista näin lämmintä kesäkuun aloitusta. Aivan mahtavaa, alkukesästä on nautittu tällä kyllä täysin rinnoin. 

Tänään ajattelin kertoa teille pihamme mysteeripuusta, jonka arvoitus on vihdoin ratkennut. Etupihamme kukkapenkissä on kasvanut hortensioiden ja pallotuijan välissä pieni puun alku, jota emme ole pystyneet lehdistä tunnistamaan. Paikka, jossa se kasvaa, ei ole varsin ihanteellinen puulle, mutta emme ole raaskineet sitä vielä poistaakaan. Naapurimme nimittäin on kertonut, että samoilla paikoilla on joskus aikaisemmin kasvanut kirsikkapuu. Puun alkua on siis säästelty siinä toivossa, että se olisi kirsikkapuun alku, mutta valitettavasti se ei ollut kirsikkapuu. Tänä kesänä puuhun tuli ensimmäistä kertaa kukat, joista tunnistimme sen tuomeksi.

 

Nyt sitten mietimme puun kohtaloa. Pidän kyllä tuomista ja sen tuoksu kuuluu ehdottomasti alkukesään, mutta kasvupaikka on vähän väärä. Tuomestahan voi kasvaa vaikka miten iso.  Ehkä siirtoa voisi yrittää, mutta katsotaan, mihin lopulta sitten päädymme. 

Tuomen kanssa samoihin aikoihin kukkivat myös omenapuut ja takapihan kirsikkapuu. Omenapuihin tuli todella paljon kukkia, harmi vain, että yksi myrskyinen päivä ja lämmin sää lyhensivät kukintaa. Olen aikaisemminkin tämän jo sanonut, mutta pihassamme on ehdottomasti parasta kukkivien puiden ja pensaiden runsaus. Melkein voisi sanoa, että kesäisin meillä on kukassa aina joku puu tai pensas. Tällä hetkellä kukassa ovat pihlajat, aroniat ja norjanangervot. Myös unkarinsyreenit aloittelevat kukintaansa, mutta niihin näyttäisi tulevan tänä kesänä ennätysvähän kukkia. 

Nyt toivottelen teille oikein ihanaa ja leppoisaa juhannusta, mittumaaria, yöttömän yön, valon ja keskikesän juhlaa. Rakkaalla lapsella kun on monta nimeä. Tätä valoa, tätä tuoksua, tätä kauneutta sitä aina talven pimeydessä kaipaa, joten nyt on aika hengitellä ja nauttia hetkestä.