HURAHDUS OKSIIN

Tänä keväänä minusta on kuoriutunut oikea oksafriikki. Koska puutarhassamme on ollut oksia tarjolla enemmän kuin yhden naisen tarpeiksi, olen haalinut niitä myös sisätiloihin. Helmikuun lopussa tuntui jo niin keväiseltä, että leikkasin ensimmäiset oksat omenapuista, kirsikkapuusta ja koristeomenapuusta maljakkoon vihertymään. Seuraavana päivänä satoikin sitten vielä talven parhaimmat lumikinokset, mutta sainpahan kevättä ainakin sisätiloihin. Toki siinä meni kolmisen viikkoa, että oksat puhkesivat kunnolla kukkaan. Tein samat toimenpiteet kuin magnolialle, eli haaleaa vettä maljakkoon ja välillä veden vaihto. Varmasti olisi ollut ihan hyvä tehdä oksiin välillä uudet imupinnat, mutta kukkimaan sain oksat ilman sitäkin. Parhaimman kukkaloiston sain koristeomenapuun oksiin ja kirsikkapuun oksista paljastuikin vaaleanpunaisten kukkien sijaan valkoisia kukkia.

Tälle kasvien kukittamiselle ja biologisen kellon huijaamiselle on ihan oma nimikin, nimittäin hyötäminen. Hyötäminen on loistava tapa tuoda kevät sisälle, jolloin kevääntulosta pääsee nauttimaan hieman pidempään. Se on myös mitä parhain tapa hyötykäyttää koriste- ja hedelmäpuiden kevätleikkauksista jääneet oksat. Meillä tuota leikattavaa onneksi puutarhassa riittää, joten pääsemme nauttimaan erilaisita oksista koko kevään ajan. Seuraavaksi taidan kokeilla vielä unkarinsyreenin ja tuomen kukittamista koelaboratoriossani.