ETANAA MÄ METSÄSTÄN

 




Lämmin ja kuiva kesä on ollut siinä mielessä oikein hyvä, että etanat ja lehtokotilot ovat pysyneet aika hyvin omissa koloissaan. Kaksi vuotta sitten tähän taloon muuttaessamme tilanne lehtokotiloiden kanssa oli lähes katastrofaalinen, niitä oli nimittäin todella paljon. Ne olivat ottaneet koko puutarhan valtaansa ja rouskuttivan kilvan puutarhan kasveja. Ero tähän kesään verrattuna on hurja. Mitä sitten olen tehnyt, että kotilot on saatu vähenemään.

1. Säännöllisyys
Aivan ensimmäisenä asiana taitaa olla oma sitkeyteni. Olen säännöllisesti kerännyt kaikki näkyvissä olevat kotilot sekä kotiloiden munat pois puutarhasta. Erityisesti sateen jälkeen kotilot kaivautuvat esiin koloistaan ja silloin kannattaa lähteä kotilojahtiin, saalis on taattu.

2. Kitkeminen
Muuttomme myötä puutarhaa on alettu taas hoitaa ja  rikkakasvit ja samalla sopivat kosteat piilopaikat ovat vähentyneet merkittävästi puutarhastamme. Se ei ole ollut kotiloille enää suotuisa suojapaikka. Jo se, että leikkaa nurmikon säännöllisesti lyhyeksi, auttaa hillitsemään kotiloiden viihtyvyyttä.




3. Tuhoaminen
Olen tuhonnut kotilojahdin saaliin säännönmukaisesti kaatamalla kotiloiden päälle kiehuvaa vettä. Jotkut suosivat kotiloiden tuhomisessa etikkaa, mutta itse olen kokenut helpoimmaksi tavaksi kaataa vain kiehuvat vedet kotiloiden niskaan. Kuolleet kotilot heitän roskikseemme sekajätteeseen poltettavaksi. Kuolleita kotiloita ei kannata missään nimessä jättää puutarhaan tai omaan kompostiin, sillä ne keräävät koko suvun paikallle naapuripihoistakin. 

4. Torjuminen
Tänä kesänä kokeilin kahvinporojen käyttöä kasvimaan ympärillä. En tiedä onko siitä mitään tieteellistä näyttöä, mutta itse ajattelin, että kahvin voimakas ominaistuoksu ja porot itsessään estäisivät limaisia kotiloita menemästä kasvimaalleni. Kiikutin siis kaikki kertyneet kahviporot kasvimaani reunoille. Myöhemmin kesällä reunustin kasvimaani vielä etanageelillä, jonka olin löytänyt puutarhamyymälän ale-korista. En tiedä mikä vaikutus näillä toimenpiteillä on ollut, mutta ainakin kasvimaa on saanut olla kohtuullisen rauhassa kotiloilta. Jostain luin myös, että kivisora ja mäntykate hillitsevät hyvin kotiloiden liikehdintää.

Näillä yksinkertaisilla toimilla lehtokotilot ovat kohtuullisen hyvin väistyneet puutarhastani. Vielä tähän loppuun kerron itseäni suuresti hämmentäneen huomion vinkiksi teille kaikille muillekin. Nimittäin samettiruusut ovat osoittautuneet kotiloiden suureksi herkuksi. Kasvimaalle ei kannata missään nimessä laittaa samettiruusuja, niin kuin itse tein. Samettiruusuthan tunnetusti karkoittavat voimakkaalla tuoksullaan tuholaishyönteisiä, mutta lehtokotilot rakastavat niitä. Molempina kesinä kasvimaani sammettiruusut on syöty parempiin suihin. Ensi kesälle täytyy siis keksiä joku parempi tuholaisten karkottaja. 

Onnea ja menestystä kotilojahtiin.






Kommentit

Suositut tekstit