PALUU ARKEEN

Heissan! Pitkästä aikaa taas täällä blogin parissa. Kesä jatkuu edelleen kauniina ja lämpimänä, mutta minun piti jo palailla toimistolle töiden pariin muun perheen vielä jatkaessa lomailujaan. Työpaikan vaihdon vuoksi pidin tänä kesänä vain kahden viikon kesäloman, saa nähdä kuinka hyvin sillä sitten jaksaa pitkän talven. Tekemistä meillä riitti kahteen viikkoon niin paljon, että oikeastaan loma tuntui paljon pidemmältä. Ihan kuin olisin ollut poissa toimistolta pidemmänkin ajan, kuin kaksi viikkoa. 

Kesälomaamme mahtui kotimaan matkailua, mökkeilyä, ystävien ja sukulaisten tapaamista, herkuttelua, uimista, hitaita aamuja, joutilaisuutta sekä pisteenä iin päälle vielä ihanat kesähäät viime viikonlopulta. Hyvin perinteistä lomailua siis. Lomasäät olivat mitä parhaimmat, enkä muista, että elinaikanani mökillämme olisi lämpötila noussut koskaan +34 asteeseen, kuten nyt nousi. Onneksi vilvoittavan merituulen ääressä olo ei päässyt niin tukalaksi, kuin se kaupunkioloissa olisi tullut.

Sunnuntaina viimeiseltä lomareissulta palaillessamme tein tarkemman kierroksen puutarhassa, enkä valitettavasti voinut olla sivuuttamatta sitä tosiasiaa, että ulkona tuntuu jo kovin elokuiselta, vaikka elämme vasta heinäkuuta. Syyshortensiat kukkivat, keltaiset lehdet lentävät ja viinimarjat alkavat kypsyä. Pitkän ja lämpimän kesän vuoksi kaikki ovat puutarhassa etuajassa. Puutarhan hoito on ollut viimeiset kolme viikkoa aivan retuperällä ja se kyllä alkaa näkyä. Lomareissujen välissä on ehditty tekemään vain pakolliset kastelut ja kesäkukkien nypinnät. Nyt on aika ottaa ryhtiliike siinäkin asiassa, että saadaan rikkakasvit taas hallintaan. Tuntuu, että puutarhanhoito on muutenkin ollut tänä kesänä pelkkää kastelua. Vesilasku tulee olemaan mojova, sillä meillä on ainakin jouduttu kastelemaan todella paljon. Mahtaako syksyllä sitten sataa koko kesänkin edestä, se jää nähtäväksi.

Tämän postauksen kuvissa ovat muuten kesäkukkani vol. 2, joista en ole ehtinyt näköjään laittaa vielä mitään tänne blogin puolelle. Instatilini (@annukka.a) seuraajat ovat näistä sen sijaan makupaloja jo saaneet. Perinteisten pelargonioiden sijaan räväytin ja ostin vähän erilaista. Mustat petuniat ja vaaleat salviat näyttivät niin kivoilta yhdessä, että ne lähtivät matkaani taimimyymälästä juhannuksen tienoilla. Tuosta putousmaisesta kasvista en valitettavasti osaa kertoa nimeä, tunnistatko sinä sen?   Orvokit, ne ensimmäiset kesäkukkani, jotka muuten istutin jo ennen vappua, ovat vieläkin suhteellisen hyvässä voinnissa. Uskomatonta, sillä yleensähän orvokit tuppaavat kasvamaan yli jossain vaiheessa alkukesää, mutta nämä yksilöt  ovat yllättäneet terhakkuudellaan. 

Miten sinun kesäsi on kulunut? Mukavaa heinäkuun loppua!