MITÄ KUULUU MAGNOLIALLE

Moikka! Pitkästä aikaa ehdin tänään vähän pihapuuhiin siistimään viikolla pauhanneen syysmyrskyn jälkiä. Puutarhanhoito on jäänyt kuluneiden viikkojen aikana pahasti muiden asioiden jalkoihin. Oikeastaan olen tainnut jo luovuttaa syksyn edessä. Puutarha alkaa näyttää boheemin syksyiseltä. Lehdet ovat lentäneet sinne tänne ja nurmikko rehottaa. Kuluneella viikolla tulivat myös ensimmäiset pakkasyöt ja viimeisetkin pihan kukkaset alkavat olla mennyttä. Onneksi huomasin pakkasöiden tulon sääennusteista ajoissa, joten ehdin vielä tyhjätä kasvimaalta viimeiset pinaatit, persiljat ja herneet talteen. Kyllä, luit oikein, herneetkin olivat tehneet vielä uutta satoa. 

Ulkona alkaa olla jo sen verran syksyistä, että kohta saa laittaa kukkasipulit maahan. Kävin jo hakemassa callunatkin terassin ulkoruukkuihin, mutta näistä kirjoittelen myöhemmin vielä erikseen. Tänään haluan kertoa teille magnoliani kuulumiset. 

Sain vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi magnoliapuun ja kylmän talven jäljiltä luulin sen jo kuolleen. Kesä oli kuitenkin niin pitkä ja lämmin, että magnoliani heräsi kuin heräsikin vielä henkiin. Ihan huomaamatta se alkoi kasvattaa juuresta uusia versoja ja isoja lehtiä paristakin eri kohtaa. Saa nähdä, miten sen taas talven aikana käy. Täytyy ainakin peitellä se hyvin havuilla ja pakkasharsolla. Havut saan muuten tänä vuonna omasta puutarhasta, sillä aiomme kaivaa yhden rönsyilevän vuorimännyn etupihaltamme pois vielä ennen talven tuloa ja siitä jäävillä havuilla suojaan muutamat talvenarat kasvit puutarhastani. 

Nyt leppoisan sunnuntain viettoon kera kuuman teekupin ja kynttilöin. Ihan parhautta.