MITÄ PUUTARHASTA LÖYTYY ELOKUUSSA

Heipparallaa! Tänään ajattelin tehdä pienen tilannekatsauksen siitä, mitä kuuluu keväällä ja alkukesällä istutetuille kukilleni. Olen kuluneen kesän aikana päässyt iloitsemaan onnistumisista, mutta myös harmittelemaan epäonnistumisia. Mutta sitähän se puutarhanhoito on, aina yllätyksiä täynnä.

Mustasilmäsusanna

Aloitetaan niistä ilon aiheista. Mustasilmäsusannat, vanhat ystäväni, eivät pettäneet tänäkään kesänä. Istutin ne itse siemenestä keväällä ja alkukesällä siirsin aika isoiksikin venähtäneet taimet ulkoruukkuihin. Alkukesän tuuliset ja viileät päivät eivät olleet taimille eduksi, mutta ne olivat sitkeitä. Heinäkuussa jouduin suihkuttelemaan niitä mäntysuopaliuoksella muutamasti, koska niissä selvästikin oli joku ötökkä, sillä kukkiminen vain viivästyi ja viivästyi. Mäntysuopaliuoskäsittelyn jälkeen ne ovat alkaneet kukkia omaan tuttuun tapaansa hyvin runsaana, joten niistä on riittänyt mukavasti iloa silmälle.

Kruunuvuokot eli anemonet ovat yllättäneet minut täysin. Sain ne Viherpeukaloilta kaupanpäällisiksi, enkä oikeastaan olisi niitä ehkä itse edes ostanutkaan, mutta ne ovat kukkineet todella runsaana. Kukissa on todella intensiivinen sininen väri, joten hyvä että kukkapenkissäni on ollut edes joku väripilkku tänä kesänä.

Anemone

Viherpeukaloilta tilaamani valmis perennapenkki-istutelma on lähtenyt pääsääntöisesti melko hyvin matkaan. Ainoastaan osa verikurjenpolvista jäi tänä kesänä kasvamatta ja syysleimut ovat keskittyneet enemmänkin juurien kasvattamiseen. Mutta myskimalvat, jalokurjenpolvet, ajuruoho ja punatähkät ovat kasvaneet ja osittain kukkineetkin  oikein hyvin.

Myskimalva

Jalokurjenpolvi

Pionitkin ovat toistaiseksi vielä hengissä. Istutin juurakot maahan touko-kesäkuun vaihteessa. Kovin runsaasti ne eivät tänä kesänä vielä kasvaneet, mutta toivottavasti ne ovat keskittyneet juurien kasvattamiseen, jotta ne ensi vuonna jaksaisivat kasvaa jo hieman isommiksi. Kukintaa saattaa kuulemani mukaan joutua odottelemaan useampia vuosia, mutta ehkä se on sen arvoista.

Naapurilta saamani punalatvan alku on ollut erityisen mukava uusi tuttavuus. Siitä on itse asiassa tullut yksi puutarhan suosikeistani. Se on kasvanut ja kukkinut todella upeasti heti ensimmäisenä kesänään, ja se on todellinen perhos- ja pörriäismagneetti.

Punalatva

Lyhyeksi lopuksi sitten vielä niistä pettymyksistä. Keväällä esikasvatin sisällä tuoksumiekkaliljoja sekä jaloleinikkejä. Tuoksumiekkaliljat lähtivät jo sisällä hyään kasvuun, mutta niihin tuli vain pelkät lehdet. Alkukesällä siirsin ne ulos kasvamaan, mutta kasvu ikään kuin pysähtyi, eikä niihin tullut kukkia laisinkaan koko kesänä. Jaloleinikit puolestaan itivät todella huonosti alun alkaenkin, eivätkä ne oikein innostuneet kasvamaan saati kukkimaan ulkonakaan.

Summa summarum ilokseni voin todeta, että onnistumisia olikin tullut ihan mukavasti, vaikka alkukesästä kyllä tuntui, ettei puutarhassani kasva eikä kuki juuri mikään. Nyt pitää mitä ilmeisemmin kääntää ajatukset kuitenkin jo syksyyn, sillä yöt ovat olleet täällä todella kylmiä. Tänä aamuna mittari näytti vaivaiset +2 astetta!

Aurinkoisia syyspäiviä ja mukavaa alkanutta viikkoa!